Kouluttautuminen lisää tiedon määrä. Samalla saattaa lisääntyä nöyryys ja ymmärrys, että mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä.
Siitä olen varsin pettynyt, että akateemisten (tässä artikkelissa mielelläni sanon) ja muiden muka älykkäiden keskuudessa kommunikoinnin taso on usein todella heikkoa. Vuorovaikutuksessa keskeistä on säilyttää oma mielipide on ainoa oikea ja tavoitteena on pitää siitä kiinni kynsin hampain.
Kouluttautuminen lisää tiedon määrä. Samalla saattaa lisääntyä nöyryys ja ymmärrys, että mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä.
Siitä olen varsin pettynyt, että akateemisten (tässä artikkelissa mielelläni sanon) ja muiden muka älykkäiden keskuudessa kommunikoinnin taso on usein todella heikkoa. Vuorovaikutuksessa keskeistä on säilyttää oma mielipide on ainoa oikea ja tavoitteena on pitää siitä kiinni kynsin hampain.
UUDET IDEAT LOUKKAAVAT IHMISEN NYKYISTÄ MAAILMANKUVAA!
Onhan se toki niin, että uudet ideat loukkaavat ihmisen nykyistä maailmankuvaa.
Lainaan itseäni vuodenvaihteessa kirjoittamastani artikkelista.
Hyville ideoille puolestaan esteenä on polarisaatio kommunikaatiossa. Polarisaatio voi johtua useista eri syistä. Uudet ideat loukkaavat henkilön nykyistä maailmankuvaa. Mitkä ovatkaan henkilön työkalut, joilla käsitellä erilaisia ideoita? Jos ”eväät” ovat heikot, ei ole hyvä henki, ei hyviä ihmissuhteita, on helppo sortua leimaamiseen. Tapahtuu argumentum ad hominem (argumentointi henkilöä vastaan), jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta.
Jos ’ad hominemiin’ syyllistyy, herätyskellojen pitäisi piristä: ”En olekaan hakemassa totuutta, vaan säilyttämässä nykyistä maailmankuvaani ja omaa statustani nyrkit pystyssä, enkä haluakaan löytää ’uutta ja parempaa’ totuutta.”
RIVIENVÄLISARKASMI JA EPÄSUORA KOMMUNIKOINTI
Näin se vaan tuppaa olemaan. Liikkeenjohdon konsultoinnissa parissa (sanapari on kyllä öklöttävä, mutta älkäämme tarttuko siihen) olen havainnut työyhteisöillä, etenkin parempipalkkaisilla ja akateemisilla aloilla, henkilöstön välillä surkeaa kommunikointia ja vuorovaikutusta.
Oman egon ja maailmankuvan kanssa pidetään lippua hienosti korkealla. Kasvokkain kommunikoinnin sijaan eriävät mielipiteet esitetään sähköpostiviesteissä, mieluummin vielä ryhmäviesteissä, rivienvälivittuiluna jollekulle (tai joillekuille). Jos toinen havaitsee tämän, hän laittaa ryhmäviestinä samalla mitalla takaisin ja soppa on keitetty.
Eräs viiskymppinen toimitusjohtaja kielsi jatkuvien ongelmien johdosta työyhteisössään sähköpostilla toisille viestittelyn, sillä tällöin tulee myös noiden tahallisten naljailujen lisäksi tahattomia väärinkäsityksiä.
OIKEASSA OLEMISEN FOORUMIT MYÖS
Samaa muka älykästä ja fiksua sarkasmia harrastetaan erilaisilla forumeilla. Olkoonpa kyseessä minkä tahansa alan ammattilaiset, inttämään ja vittuilemaan pääsee helposti. Tuntuu siltä, että kommunikoinnissa on täysi polariteetti (polarisaatio kommunikoinnissa) päällä. Vain omaan maailmankuvaan sopivat viestit hyväksytään ja peukutetaan ja vähänkin omasta täydellisestä totuudesta poikkeavat kyykytetään.
KAIKKITIETÄVÄISET
Ja kun kyseessä on usein akateemisen koulutuksen käyneitä ihmisiä, siis kriittisen tieteen perusteet periaatteessa ymmärtävät ihmiset, ihmetellä sopii, missä on kyky olla suorilta käsin tuomitsematta muiden mielipiteitä (olivatpa tietolähteet mitä tahansa).
Valitettavan usein näitä vuorovaikutuksessa esiintyviä ongelmia on kaikkitietävillä akateemisilla. Jos joku akateeminen on päässyt lukemaan tähän saakka, kiinnostus on varmasti herännyt, olenko minä akateeminen ja ehkä arvaus on, että en, kun teksti on näin keittiöpsykologista. Enpä tässä yhteydessä vastaa kysymykseen. Yhden linkin takana tuossa yllä kohdassa Juha Ahola voit tarkastella taustojani ja Google on keksitty.
UUSIUTUMINEN VERSUS LAPSEN AJATTELUN TASOLLA PYSYMINEN
Sen vain sanon, että olipa kyseessä akateeminen tai ei, lähtökohtaisesti vuorovaikutuksen tarkoituksena olisi poimia itselle uusia työkaluja. Sanotaanko sitä nyt konstruktiiviseksi oppimiseksi. Bohrin atomimalli piti heittää romukoppaan, kun Schrödingerin aaltofunktioita käsiteltiin. On suuri vaara, että juuri sinun ja minun tämänhetkinen maailmankuva on Bohrin atomimalli versus Schrödingerin aaltofunktio. Ehkäpä toisten viesteille voisi olla avoimempi?
Miksi höyryän tästä? Ehkäpä nimenomaan itselläni olisi tarve validoiva ja invalidoida uskomuksiani uudelleen. Oheen saa kommenoida, toivomus suorasti ja rakentavahenkisesti, mitä ajatuksia tämä herättää. Minun ei tarvitse olla oikeassa. Josko jotain itua kuitenkin löytyisi.
”Jos henkilöllä on hyvä olo itsestään, hän kykenee paremmin arvioimaan kriittisesti vakaumuksiaan ja arvostamaan muiden mielipiteitä.”
Parempaa kommunikointia kohti!
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
