Jos kuulee jalkapallo- tai lätkäkentällä pillin vihellyksen niin tietää, että jollakulla on ongelmia. Samaten merkkivalon syttyminen ja äänimerkki kertoo tuotantohihnalla jonkun vetäneen andon- narusta. Eli on tullut jokin ongelmakohta vastaan.

Lätkä- tai jalkapallokentällä pillin vihellys tarkoittaa yleensä rangaistusta tai maalia. Ja mitä vähemmän oman joukkueen kohdalle sattuu näitä tapahtumia, niin sitä parempi suoritus on. Eli voi epäillä, että pelin lopputulos on vähintäin tasapeli ja omat pelaajat eivät ole saaneet rangaistuksia. Eli se kertoo, että pelaamisessa ei ollut suurempia ongelmia. Samalla tavalla tuotantolinjan pysäyttämiset kertovat ongelmia tuotantoprosessissa.

Harva tulee pohtineeksi pillin analogiaa omaan softatuotantoprosessiin. Eli mikä on se pilli, jonka avulla prosessia tarkkaillaan. Pilli on kuitenkin sisäänrakennettu ketteriin menetelmiin, kanbaniin tai leaniin. Ja sitä pilliä kutsutaan siellä jatkuvaksi kehittämiseksi. Mutta jatkuvaa kehittämistä ei voi syntyä mikäli pilliä ei tunnisteta tai siihen ei reagoida.

“Jos meillä työntekijöillä olisi pillit käytössä ja puhaltaisivat aina niihin kun tulee ongelmia, niin meteli olisi taukoamaton. Toisaalta sama henkilö sanoi hiukan aiemmin, että heillä on avoin ja hyvä työkulttuuri ja ongelmiin reagoidaan nopeasti”, kuultuna softateollisuuden alan ammattilaisen suusta.

Tuossa lauseessa on jonkinverran paradoksinen lähestymistapa eli vaikka ongelmiin reagoidaan nopeasti, niin siltikin ongelmia ilmenisi koko ajan. Eikös ongelmia pidä ratkaista ja toimintoja kehittää, että ne vähenevät. Sehän lienee laatutoiminnan perusasia.

Ketteristä menetelmistä, Kanbanista ja leanista puhuttaessa tuo vihellyspilli on sisäänrakennettu prosessiin. Mutta sen löytäminen on haastavaa mikäli katsoo menetelmiä viitekehyksenä, sarjana ohjeita tai toimintamalleina. Mutta jos niitä katsoo toimintafilosofiana, niin pillin löytäminen on paljon yksinkertaisempaa. Eli pyrkii ymmärtämään miksi niin tehdään eikä suinkaan vain tee ohjeiden mukaan.

Scrummissa vihellyspilli on rakennettu muunmuassa aamuisiin pikapalavereihin kysymyksen muodossa. Eli siellähän taidetaan kysyä kolme kysymystä eli mitä teit eilen, mitä teet tänään ja oliko ongelmia. Eli vihellyspilli on tuossa viimeisessä kysymyksessä eli siinä kerrotaan ongelmista, jotka vaativat ratkaisua.

Kanban- taulussa sama vihellyspilli on rakennettu sisälle virtauksen seurantaan. Eli sitä kautta löytyy pullonkaulat ja myös erilaiset keskeytykset. Eli lukemalla taulua kunnolla näkee asiat mitkä keskeyttävät työt, missä kohdin prosessi ei vedä ja vaikkapa sen, että sama työ tehdään yhä uudelleen ja uudelleen. Se vain vaatii miettimistä kuinka taulua käytetään. Leanissa asia on selvimmin esitetty. Siellä suoraan puhutaan kaizenista ja pdca- syklistä eli sanotaan suoraan että jatkuvaa kehittymistä pitää olla.

Eli ketteriin menetelmiin, kanbaniin ja leaniin on rakennettu mekanismit ongelmien kartoittamiseksi. Mutta niiden hyödyntäminen vaatii sitä, että ymmärretään miksi mekanismit on rakennettu eikä suinkaan sitä, että seurataan toimintamalleja mekaanisesti. Eli niiden tarkoitus on ohjata työntekijät aktiivisesti kehittämään omia prosesseja.

Kannattaa pohtia, että onko vihellyspilli rakennettu omiin prosesseihin ja osaantako sitä hyödyntää. Useinmiten sen hyödyntäminen kariutuu omiin ennakkoluulohin oman prosessin erinomaisuudesta tai työkulttuurin sallivuudesta.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Ensi kerran kun kysytään, että onko teillä vuorovaikutukseen perustuva työkulttuuri, niin suoran vastaamisen sijaan hiukan pohdit asiaa. Vaikka se itsestäsi näyttää siltä, niin mieti hiukan aikaa samaa asiaa muiden silmillä tarkasteltuna. Eli kaikille se vuorovaikutus ei olekkaan sama asia.

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com