“Jos sutta karkuun lähtee, karhu vastaan tulee!”, kuuluu vanhankansan sanonta.

Eräs kalustemyyjä kertoi mielenkiintoisen tarinan. Hän oli erään asiakkaan kanssa kaupanteossa jo varsin pitkällä. Oli tehty pohjakuvat ym. suunnitelmat kuntoon ja sopimus oli viittä vaille valmis, jonka jälkeen myyjä koetti tavoitella asiakasta. Tämä ei vastannut useampaan soittoyritykseen.

“Jos sutta karkuun lähtee, karhu vastaan tulee!”, kuuluu vanhankansan sanonta.

Eräs kalustemyyjä kertoi mielenkiintoisen tarinan. Hän oli erään asiakkaan kanssa kaupanteossa jo varsin pitkällä. Oli tehty pohjakuvat ym. suunnitelmat kuntoon ja sopimus oli viittä vaille valmis, jonka jälkeen myyjä koetti tavoitella asiakasta. Tämä ei vastannut useampaan soittoyritykseen.

Asiakas soitti myöhemmin takaisin ja kun myyjä vastasi puhelimeen omalla nimellään asianmukaisesti, asiakas totesi ‘panikoiden’:

“Anteeksi väärä numero.”

On kyllä törkeä temppu. Vastaavaa tapahtuu varsin usein. Ostaja käyttäytyy kuin lapsiruhtinas, ylimielisesti, häntä palvelevia myyjiä kohtaan luullen, ettei asialla ole mitään seuraamuksia. Kohtelias ei-vastaus ei olisi normaalissa tapauksessa tietenkään millään tavalla ongelmallinen. Myyjä ymmärtää, että ostaja tekee mielestään parhaan päätöksen ja sillä selvä. Mutta tällainen lymyily “älä vastaa” –asenteella purkaa luottamusta tulevaisuuden mahdollisuuksilta.

Täytyy muistaa, että myyjä on todennäköisesti varsin kattava kontaktiverkosto, jolle tämä voi aivan hyvin “dissata” ostajaa tavalla tai toisella ja ainakin itse karttaa ko. ostajan palveluiden ostamista ja suosittelemista. Jos ostajana ei ole kanttia sanoa myyjälle asiallisesti “ei” niin silloin ei pidä olla ostajan roolissa. Siihen ei riitä kompetenssi alkuunkaan.

Niin makaa kuin petaa.

Sitä niittää, mitä kylvää!

Ennemmin tai myöhemmin pilkka sattuu omaan nilkkaan. Toivookohan ostaja, että häntäkin kohdellaan noin törkeästi ja välinpitämättömästi myyjän roolissa? Tuskinpa vain! 

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi