Kun pieni taapero tallustaa pitkin lumista polkua kohti päiväkotia, niin hän samalla miettii että mitä piti tädille sanoa. Ja lumisella polulla mieleen iskostuu, että ensin sanotaan huomenta ja sitten mennään katsomaan kavereita päiväkotiin. Päiväkodissa pienten taaperoiden mieliin yritetään iskostaa erilaisia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja.
Kun pieni taapero tallustaa pitkin lumista polkua kohti päiväkotia, niin hän samalla miettii että mitä piti tädille sanoa. Ja lumisella polulla mieleen iskostuu, että ensin sanotaan huomenta ja sitten mennään katsomaan kavereita päiväkotiin. Päiväkodissa pienten taaperoiden mieliin yritetään iskostaa erilaisia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja.
Ei nuo taidot äkkiseltään niin kummallisia ole. Ei ainkaan kun niitä näin aikuisena miettii. Taitojahan ovat:
- Osataan sanoa huomenta, kiitos ja näkemiin
- Kaikkien pitää leikkiä kaikkien kanssa
- Pelataan reilua peliä
- Siivotaan omat sotkunsa
- Laitetaan tavarat sinne mistä ne otettiin
- Ymmärretään, että jokaisella on oma nimi
- Osataan pyytää anteeksi, kun jotakuta loukataan
- Opitaan päivittäin uutta, leikitään ja tehdään töitä
Olen vain ihmetellyt, että kun noita iskostetaan päiväkodissa ja koulussa, niin mihin ihmeeseen ne joutuvat kun ihminen kasvaa aikuiseksi. Silloin kait itsekkyys valtaa mielen ja hyvät jo päiväkodissa opitut taidot unohtuvat.
Tälläistä tänään, Kari…
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
