Työelämään kaivataan joustavuutta ja ihmisiä patistetaan ottamaan kaiki työ vastaan mitä tarjotaan. Niinhän se pitäisi olla. Kaikki työ pitäisi olla tekijälleen kannattavaa. Ehkä tehokkain keino siihen olisi yksinkertaistaa pykäläviidakkoa teoreettisen työajan pidentämisen sijaan.
Olen seurannut tuttujen räpiköintiä TE- toimistojen ja Kelan kanssa. Monikin haluasi tehdä pikkuisia duuneja pysyäkseen elämässä kiinni. Yhdellä kiikastaa Kelan päätöksestä kuntoutustuesta, toisella se että tekee konsultointia. Kolmannella siitä, että keikkaduunien tekeminen vie todellisuudessa leivän pöydästä.
Työelämään kaivataan joustavuutta ja ihmisiä patistetaan ottamaan kaiki työ vastaan mitä tarjotaan. Niinhän se pitäisi olla. Kaikki työ pitäisi olla tekijälleen kannattavaa. Ehkä tehokkain keino siihen olisi yksinkertaistaa pykäläviidakkoa teoreettisen työajan pidentämisen sijaan.
Olen seurannut tuttujen räpiköintiä TE- toimistojen ja Kelan kanssa. Monikin haluasi tehdä pikkuisia duuneja pysyäkseen elämässä kiinni. Yhdellä kiikastaa Kelan päätöksestä kuntoutustuesta, toisella se että tekee konsultointia. Kolmannella siitä, että keikkaduunien tekeminen vie todellisuudessa leivän pöydästä.
On melkoisen hurskastelevaa puhua siitä, että palkkataso on liian korkealla tai tuottavuus on alhaista. Ei ne ole ainoita työllistymisen esteitä. Yksi suuri este on se, että keikkaduunien tekeminen ei aina ole mielekästä. Joskus niiden hinta on liian korkea. Pahimmillaan joutuu itse maksumieheksi.
Jotta työ voidaan lukea työssäoloehtoon, tulee työajan olla vähintään 18 tuntia viikossa ja palkan työehtosopimuksen mukainen tai vähintään 1 165 e/kk.
Lehdistä on saanut lukea erilaisia kertomuksia siitä kuinka vaikkapa mainosten jakaminen on sekoittanut työttömyysturvan. Ihan samalla tavalla urakkakorvauksella tapahtuva konsultoikin saattaa sekoittaa työttömyysturvan. Molemmissa on sama peruste, työaikaa ei ole määritelty ja työtä ei olla tehty työnjohdon valvonnassa.
Omaehtoisesti ja itsensä työllistävässä työssä, kuten lehtiartikkelien kirjoittamisessa, kouluttamisessa ja konsultoinnissa, puhutaan työsuhteen olevan epätyypillinen. Eli työllinen työllistää itsensä. Ja tällöin hän on harmaalla alueella, työskentelee itseohjautuvasti ja ilman määriteltyä työaikaa. Ja on viranomaisten suuntaan lainsuojaton.
Työajan ja palkka-alen sijaan pitäisi pohtia työn vastaanottamisen esteiden poistamista. Yksi niistä esteistä olisi se, että tuo ns. harmaalla alueella tapahtuva työskentely tulkittaisiin aina työssäoloehdon mukaiseksi työksi palkan ylittäessä 1165 e/kk. Ja samalla sallittaisiin työttömille myös urakkaluonteiset työt. Annettaisiin mahdollisuuksia työntekoon.
Kaikkien kannalta olisi yksinkertaisempaa, jos olisi vain kaksi ryhmää. Yrittäjät eli ne jotka huolehtivat omista sivukuluistaan. Ja palkansaajat, joiden sivukulut maksaa joku muu. Ja jos teet työtä palkansaajana, niin työnteko olisi viranomaisten mielestä aina työttömyysturvaan oikeuttavaa.
Kyllähän tuotakin voi käyttää väärin eli orjuuttaa ihmisiä, mutta nykyisin se tehdään ulkoistamalla duunarit yrittäjiksi. Osa mikroyrittäjistä on yrittäjä, koska se on ainoa keino työllistyä. Palkkatyössä sinulla olisi edes periaatteellinen mahdollisuus olla vastaanottamatta kannattamatonta työtä.
Kuhan pohdin, Kari…
P.S. Tämä on vain sarjaa jossa pohdin itsekseni miksi yhteiskunta toimii niinkuin toimii.
P.S.S. Otsikko viittaa siihen, että esimerkiksi kuntoutustukihakemuksen keskimääräinen käsittelyaika on noin kolme kuukautta eli neljännesvuosi.
Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com
