Blogin arkisto

Ainoa turvamme on terve käyttökate eli toiminnan tulos, jonka teet sinä itse

Share |

Maanantai 18.5.2009 klo 8.00 - Olli Linjala


Tulevaisuutemme on itse asiassa hyvin pienistä jutuista kiinni. Viisaat sanovat, että yksi euro lisää päivässä kotimaisen tuotteen tai työn hankkimiseen työllistäisi 20 000 suomalaista. Jokaisella omassa työyhteisössään on lukuisia mitättömän pieniä asioita, joilla nostamme toiminnan tulosta, eli lisäämme niitä euroja, joilla turvaamme työpaikkamme.

Avainsanat: Olli Linjala, toiminnan tulos, käyttökate, asennemuutos, huolellisuus, palvelu, asenne


Kommentit

18.5.2009 11.53  Näin sen näen

"Miten olisi muutaman ajatuksen uhraaminen paremman ja turvallisemman toimeentulon eteen. On se parempi asenne kuin "ei kuulu mulle, mä oon täällä vaan töis". Suurin edunsaaja olet sinä itse."

Ainahan näin ei ole lyhyessä juoksussa. Silti voi tulla irtisanominen tms. Tämä on kuitenikin ainoa tapa mahdollistaa asiat.

Kumpa saisimme työpaikkojen mutrusuut ja pemmistit tajuamaan myös tämän.

18.5.2009 19.35  Hellurei

Hei, voisimme myös olla uhraamatta aikaa työkaverin tai työnantajan mollaamiseen, sekin olis pieni alku!

19.5.2009 6.32  SepeSusi

Voisikohan asennemuutokselle olla kysyntää?

Reilut kolmekymmentä vuotta sitten tälle valmistavan teollisuuden työmaalle palkkaamissani henkilöissä "asennevinksahtaneita" oli tähtitieteellisesti vähemmän, suhteellisesti arvioiden, kuin viimeisten 10 vuoden aikana. Käsillä tekemisen kyky tarpeellisten asioiden aikaansaamiseksi on myös heikentynyt hämmästyttävästi.

Voisikohan asennemuutokselle olla kysyntää?

Kyllä, ehdottomasti ! Se vaan on kaikkein kalleinta vasta työpaikalla ja yrittäjän voimin.
Asennemuutos pitää aloittaa ajanjaksolla kapalo - koulun päättötodistus.

19.5.2009 10.07  PP

Välinpitämättömyys on kaiken pahan alku ja juuri työelämässä. Siitä syntyvät sudet ja möhlingit. Se syö työilmapiiriäkin, kun mikään ei kiinnosta, kun kaikki on vaan täällä töissä.

21.5.2009 16.23  Jope

Näyttää maan tapa olevan se, että irtisanominen pamahtaa nopeasti talouden heiketessä, ja osuu usein niihin uskollisimpiin, pitkään talossa olleisiin (= vanhempiin)

Tarviikohan sitä "mä olen vaan täällä töissä" mentaliteettia ihmetellä, kun todennäköisin päätös uralle on irtisanominen. Mitä sitä sitoutumaan, kun työnantajan sitoutuminen on kiinni suhdanteista.

Tässäpä suunnilleen niiden lukuisten keskusteluiden anti, jossa olen asiaa hyvin laajalta henkilöjoukolta kysellyt.

Viestin voisi tiivistää: "Tuntipalkallaa sitoudutaan tunniksi, pitemmällä palkkanäkymällä pitemmäksi aikaa."

Homman jatkuvuus on tärkeää. Jos sitä ei ole, ei ole paljon muutakaan.

21.5.2009 19.25  Itsekritiikkiä

Niin. Tässäpä tämä.
Voisiko olla niin, että kun ajattelee "mä oon vaan täällä töissä" asennetta ei tarvii ihmetellä, niin siinä sitä tuleekin sitten näille vanhemmille pitkään taloissa olijoille tämä asenne. Enää ei tarvi koulutusta, eikä tavoitteita kun kohta kumminkin lähdetään. Sitten osittain tai konaan tästä syystä sitten lähdetäänkin.
Ei nää hommat ole kiinni siitä kuka on kauemmin ollut ja tehnyt hommia.

22.5.2009 20.13  ___

Niinpä niin ja tässäpä tämä edelleen. Vatvotaan ja väännetään joka kerta uudelleen ja AINA on kysymys sen toisen osapuolen asenteista.

22.5.2009 22.33  Itsekritiikkiä

Niin, no kai on kysymys aina toisesta osapuolesta. Se voi olla kumpi tahansa.
Tai monesta osapuolesta. Ja kaikkien osapuolten asenteesta.Ja niin onkin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini