- Kalatiski on suljettu, sanoo joku vieressäni.

Katson sivulle ja huomaan, että hän puhuu minulle.

- Niin on, vastaan.

Seisomme kylmätiskin edessä ja vaihdamme muutaman sanan, kunnes toivottelemme toisillemme hyvät päivät ja jatkamme matkaa.

Maitohyllyn edessä tapaamme jälleen. Nyt tämä minua vähintään päätä lyhyempi vanhempi rouva tekee taas aloitteen ja kysyy, että eikö minun ole kylmä, kun minulla on vain t-paita päällä. Alamme jälleen keskustella.

Hetken kuluttua sanon: - Sinulla on upea pilke silmäkulmassa.

Sinuttelin vahingossa tätä yli kahdeksankymppistä leidiä, mutta se ei tunnelmaa onneksi haitannut. Hän kertoo minulle, että noin hänen silmistään on sanottu pienestä pitäen. Hän ottaa minua kädestä ja minä häntä. En tiedä mitä siinä tapahtuu, mutta hetken kuluttua halaamme.

Halailen ventovieraan (ei kyllä tunnu vieraalta) ihmisen kanssa Porin Sokoksen maitotiskillä! Halaamme pitkään ja lämpimästi, toivottelemme toisillemme kaikkea hyvää ja jatkamme jälleen matkaa. Eipä ole minulle ennen moista sattunut. Kyllä oli ihanaa!

Elämä on todellakin mahdollisuuksia ja ihmeitä tulvillaan. Edes kauppareissun ei tarvitse olla tylsää rutiinia.

Lenita Lehtonen
www.lenitalehtonen.fi