Euroalueella on viime kuukaudet keskitytty säästöohjelmien luomiseen kuluja leikkaamalla ja veroja nostamalla. Mutta velkakriisin akuutti ongelma ei ole valtioiden maksukyvyn ratkaiseva heikentyminen muiden kuin Kreikan kohdalla. Sen ajautumista velkajärjestelyyn markkinat pitävät jo varmana, ja epäluottamus kohdistuu aiheellisesti niihin rahalaitoksiin, joilla tiedetään tai uskotaan olevan liikaa Kreikan velkakirjoja.
Euroalueella on viime kuukaudet keskitytty säästöohjelmien luomiseen kuluja leikkaamalla ja veroja nostamalla. Mutta velkakriisin akuutti ongelma ei ole valtioiden maksukyvyn ratkaiseva heikentyminen muiden kuin Kreikan kohdalla. Sen ajautumista velkajärjestelyyn markkinat pitävät jo varmana, ja epäluottamus kohdistuu aiheellisesti niihin rahalaitoksiin, joilla tiedetään tai uskotaan olevan liikaa Kreikan velkakirjoja.
Sen sijaan Italian ja Espanjan maksukyky ei ole heikentynyt kesän aikana, vaikka niiden markkinakorot ovat nousseet pelottavasti. Syy siihen on, että myös niiden pelätään ajautuvan velkasaneeraukseen. Niiden taloudet ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin Kreikan. EU:n pitäisi nyt luoda uskottava linja, joka erottelee velkasaneerausta tarvitsevat maat niistä, jotka selviävät tukiluottojen avulla. Kreikka ei selviä ilman velkasaneerausta, joten päätökset siitä pitäisi tehdä nopeasti, koska viivyttely vain pahentaa tilannetta.
Mutta muut euromaat pitäisi pelastaa riittävillä tukitoimilla, koska ne kykenevät hoitamaan vastuunsa tuonnempana. Se helpottaisi paniikkia, joka on rahamarkkinoille suurinta myrkkyä. Nykyisillä toimilla EU ei epäluottamusta vähennä. Se synnyttää itseään ruokkivan kierteen: kun rahamarkkinat jäätyvät, reaalitalous heikkenee ja valtiot ajautuvat suurempiin vaikeuksiin kuin olisi välttämätöntä. Samoin käy yrityksillekin rytinän syventyessä.
Jonkin asteen eurooppalaiselta pankkikriisiltä ei vältyttäne. Se horjuttaa rahamarkkinoita ja talousnäkymiä lähikuukausina, mutta lääke siihen on olemassa: pankkien pääomittaminen. Paras tapa pääomitukseen on veronmaksajien kannalta pankkien ainakin osittainen kansallistaminen: valtio antaa tuoretta pääomaa ja ottaa vastikkeeksi pankkien osakkeita. Näin on tehty monessa pankkikriisissä, viimeksi Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten. Operaatiota voi pitää onnistuneena. Pankkisektori pääsi jaloilleen, ja osakemyyntien kautta veronmaksajat ovat saaneet takaisin suurimman osan pankkituesta.
EU:n suuret maat ovat toistaiseksi vastustaneet pankkien kansallistamista. Kriittisten ekonomistien mukaan syy on se, että pankeilla on liikaa vaikutusvaltaa istuviin hallituksiin. Totta tai ei, mutta tilanne muuttunee, jos pankit todella ajautuvat julkisen tuen varaan.
Suomenkin hallituksen on syytä toimia aktiivisesti sen eteen, että eurooppalainen pankkikriisi hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vientivetoisena maana Suomi on kärsijöiden etulinjassa, kun maailmantalous yskii. Se heijastuu myös alihankkijoihin ja koko talouteen.
Teollisuusmaiden keskuspankit aloittivat viime viikolla hätärahoitusohjelman, joka takaa pankeille lyhytaikaista luottoa minimaalisella korolla. Sen pitäisi estää rahamarkkinoiden jäätyminen, mikä on niin yritysten kuin kuluttajien etu. Onneksi edes keskuspankit toimivat tehokkaasti, toisin kuin hallitukset. Poliittisten ratkaisujen tarvetta se ei silti poista.
Heikki Ikonen
Linkit lähteisiin:
Europe's currency crisis: How to save the euro (www.economist.com)
Suddenly, Over There Is Over Here (Gretchen Morgenson | www.nytimes.com)
The Bleeding Cure (Paul Krugman | www.nytimes.com)
Ei ainakaan pidä mennä samaan vipuun kuin meillä 90-luvulla, pankit sai vastikkeetta rahaa ja veronmaksajat kärsi nahoissaan. Suomen historian typerimpiä juttuja, ja silti moni joutui ikuiselle tuuliajolle pankkien ikeessä.