Nostamme muutamia aikaisemmin sivustollamme julkaistuja kirjoituksia uudelleen kommentoitaviksi niiden ajankohtaisen teeman tai muun syyn takia. Osallistu keskusteluun ja ota kantaa!

"Kyllä on mukavaa kun taas pääsee töihin!" Tämän lauseen kuulin torikahvilassa viereisestä pöydästä. Oletin auringonpistoksen sumentaneen kuullunymmärtämiskykyni. Salakuuntelun tuloksena minulle aukeni monta uutta näkökantaa työyhteisön ja työstä nauttimisen merkityksestä elämänlaatuun.

Avoin kiinnostus työkaveria ja hänen persoonaansa kohtaan on rakentava ominaisuus. Tunnemmeko työkaverimme? Paljonko tiedämme hänen arvomaailmastaan, erityisosaamisistaan, harrastuksistaan, perheestään tai elämän tavoitteista? Tiedänkö, mitä hän ajattelee minusta kaverina, työkaverina tai ylipäätään ihmisenä? Nämä ovat perustietoa, jotta voimme viihtyä työyhteisössämme, joka muodostuu aina ihmisistä.

Ihmisen on vaikea toimia, jos hän ei tiedä. Tietämättömyys korvataan luuloilla, ennakkoluuloilla, jotka useimmiten ovat kielteisiä. Niistä kasvavat asenteet, joita on mahdottoman vaikea muuttaa.

Työkaveri kuin koira

Koirat, jotka tunnemme hyvin, saavat meiltä aina myönteistä huomiota. Kehumme, rapsutamme ja kiitämme olemattomistakin asioista. Ne, joita me emme tunne, niitä pelkäämme, kierrämme kaukaa ja uskallamme lähestyä vain jos joku muu on turvanamme. Uskomme niiden olevan meille vihamielisiä.

Työkaverin tunteminen avaa meille aivan uuden myönteisyyden maailman. Uskallamme lähestyä, rapsutella henkisesti sekä kiittää hyvistä teoista ja palkita onnistumisista. Koirilta voisimme omaksua tavan, miten kotiin tuleva puoliso otetaan vastaan. Siinä on ajatusta!

Kohti hyvää oloa

Ihminen elää tunteilla Niitä täytyy huoltaa tietoisesti. Ainoastaan avoin asenne avaa eteenpäin vievien tunteiden portit. Kielteisellä asenteella ei ole mitään käyttöä työssä eikä elämässä.

Mikä meiltä estää myönteisten tunteiden metsästämisen? Olisiko syytä pysähtyä kuuntelemaan ja katsomaan elämää ennakkoluulottomammin? Ottaa huomio avosylin vastaan, samoin kiitos sekä iloita avoimesti onnistumisesta. Vielä kun muistamme, että "niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa", ovat työssä viihtymisen pelimerkit aika hyvin kasassa.

Meidän ihmisten suurin vitsaus on se, että me tyydymme liian vähään. Miksi emme ponnistelisi sen eteen, että elämä olisi mukavaa, olisi hyvä olla, saisimme nauraa sydämestämme sekä viihtyisimme itsemme ja muiden ihmisten seurassa myös työpaikallamme.

Olli Linjala
Asennekouluttaja