Uskominen on tärkeä asia! Uskominen voi liittyä uskontoihin, mutta ilman muuta yhtälailla se liittyy tähän arkiseen ja normaaliin elämään. Uskomissanaa ei saa sekoittaa uskontoon. Tässä artikkelissa käyttämäni sanat "uskonto" tai "uskovainen" eivät viittaa uskontoihin, vaan yleisesti ottaen johonkin asiaan uskomiseen.

Toistan, että uskominen on tärkeää. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että uskominen ei saa mennä yli. Olipa kyseessä urheilusta, uskonnosta tai liiketoiminnasta omaan asiaansa uskomisen ei pitäisi tehdä sokeaksi. Hyvä merkki siitä, milloin uskonto menee yli on se, kun erilaisuuden hyväksyminen vaikeutuu. Kun uskovainen höyryää omaa asiaansa raottamatta yhtään ajatusta sille, että vaikka ko. asiaan uskominen olisi itselle hyväksi, myös muita hyviä uskomisen kohteita olisi. Jos "vain minun juttu" on oikea niin silloin ollaan pahasti metsässä. Tällöin kaiken muun viestinnän polarisoi pois, mikä ei tue omaa uskoa.

Erilaisuuden hyväksyminen on rikkaus! Ihmisten erilaisuus on rikkaus. Kaikki eivät voi olla yrittäjiä, kaikki eivät voi olla urheilijoita, kaikki eivät voi olla tehdastyöläisiä jne. Yritysjohtaja, joka aliarvioi työntekijöiden ruohonjuuritason työtä, ei ymmärrä, että jokaisen panos on yhtä tärkeä yhteisen hyvän eteen, mutta roolit ovat erilaisia. Samoin ruohonjuuritason työntekijällä ei ole ymmärrystä em. asiasta, mikäli hän on kateellinen esimiehilleen tai johtajille heidän asemasta tai palkasta.

Myyntimies, joka myy tuotetta tai palvelua X ainoana oikeana, parhaana, tuotteena, on käytännössä sokea. Tunnetko muuten myyjiä, jotka vaihtavat tyynesti parhaan tuotteen X, parhaaseen tuotteeseen Y ja sitten Z:aan jne. milloin milläkin verukkeella?

Entäpä sitten, jos myyntimies houkuttelee toista myyntihenkistä ihmistä saman tuotteen pariin eikä toinen sytykään? Pitääkö reaktion olla: "Piip, mä näytän tolle, joka ei usko mun juttuun!" tai "Onpa tuo urpo!" Onko joku oikeasti sitä mieltä, että oma työnkuva ja rooli työelämässä sopisi kaikille tuttaville ja naapureille? En jaksa uskoa, että näin pihalla olisi kukaan aikuinen ihminen siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja pitävät erilaisista asioista.

Miksi sitten uskovaisella syntyy halu näyttää muille, eikä vain itselleen näyttäminen (tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen) riitä? Johtuuko se todellisuudessa epävarmuudesta omaan uskoon – uskoon ko. tuotteen/ palvelun, yrityksen tai itsen osalta? Jos tiedät olevasi tällä hetkellä oikealla asialla, sinulle oikeaa juttua tekemässä NYT niin miksi sitä tarvitsee toitottaa ympäristöön kuin kiihkouskovainen? Kyllä se epävarmuus on, mihin ihminen tarvitsee ympäristön tukea ja hyväksyntää. Jos joku ei "syty" ko. asiasta (vaikka hyväksyisikin, että juttu on ok, mutta ei mun oma juttu) niin oma epävarmuus tulee pintaan ja siksi pitää vääntää.

Johtaja ajattelee eri tavalla kuin työntekijä – muutenhan jompikumpi on väärässä roolissa. Jos toinen osapuoli ajattelee asioista eri tavalla, miksi sitä pitää kavahtaa. Sehän on vain luonnollista ja normaalia. Niin kuuluukin olla. Tietysti yrityksessä on tarkoitus, että puhalletaan samaan hiileen yhteisin arvoin, mutta ihan varmasti ihmisten ajattelutapa on erilainen.

Olethan sinäkin puhdas pulmunen? Vitsi vitsi. Näin sitä saa itsekin katsoa peilin joka päivä. Miten se erilaisuuden hyväksyminen onkin niin haastavaa! Jotkut ihmiset osaavat hyväksyä erilaisuuden fantastisella tavalla ja uskon, että heillä on suuri mielenrauha.

Olen näkevinäni itseäni pahempia uskovaisia, jotka höyryävät omaa asiaansa, mutta pitikö se malka kaivaa ensin omasta silmästä. Jos kuitenkin koet lukijana, että minä hairahdun johonkin asiaan sokeaksi uskovaksi hyväksymättä muita ajattelutapoja, olen kiitollinen, mikäli nostat kissan pöydälle ja herättelet minut. En lupaa olematta höyryäjä, mutta lupaan yrittää parhaani ottaa onkeen, mikäli höyryämiseni viittaa siihen, etten hyväksy muunlaista ajattelutapaa.

Onneksi me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme erilaisista asioista. Hälytyskellojen pitää soida itsellä silloin, kun erilaisuuden hyväksyminen käy erilaisuuden sietämiseksi tai vielä pahemmaksi.

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi