Osallistun aina silloin tällöin eri palstoilla keskusteluihin ja taidan omata aika kärkevän tavan tuoda esiin omia mielipiteitäni. Mutta minun mielestäni jokaisen ihmisen perustaitoihin pitäisi kuulua taito keskustella, väitellä ja puolustaa omaa kantaansa.

Suomalainen tapa puolustaa omaa kantaansa on kuoreen vetäytyminen, keskustelusta loukkaantuneena poistuminen ja väittäminen ettei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää asian vakavuutta ja oikeaa toimintatapaa. Ja tehokas tapa keskustelun lopettamiseen on myös auktoriteettiperustelu, eli jos muuten ei pärjää niin käytetään asemaa apuna.

Sen sijaan, että opeteltaisiin tunnistamaan yleisimmät argumentoitivirheet ja vastaamaan niihin, niin käytetään kuitenkin perikansallista menetelmää keskustelun lopettamiseen eli työnnetään herne nenään ja poistutaan puhisten paikalta. Eli ei osata ajatella asiaa niin, että vaikka vastapuolen mielipide ei miellytä, niin siltikin sitä pitää miettiä.  Joskus aiemmin olen pohtinut tuota asiaa kirjoituksessa “Vain viiden minuutin tähden“.

Varsinkin verkkokeskustelut ovat haastavia paikkoja hiukankin tiukempaan väittelyyn. Siellä keskustelu pysähtyy useinmiten siihen, että pyritään voittamaan keskustelu esimerkiksi auktoriteettiperustelulla ja oman egon pönkittämisellä.

“En suinkaan väittänyt PHP:ta kielenä huonoksi, vaan kommentoin että se on eniten käytetty kieli huonon koodin tuottamiseen. Tämä näkemys pohjautuu pitkäaikaiseen kokemukseen.”, jostain ammattiblogista.

Eli yksi tehokas tapa keskustelun tyrehdyttämiseen on juuri tuon kaltainen toimintatapa eli pysäytetään keskustelu ammattistatuksen mukanaan tuoman taidon taakse. Eli ei edes vaivauduta yrittämään asiallista perustelua. Samankaltainen mekanismi löytyy esim. opetusmaailmasta siten, että siirretään keskustelu niin korkealle tasolle, että saadaan vastapuoli kuulostamaan idiootilta.

Samankaltaista keskustelua käydään myös kokoushuoneissa, kahvipöydissä ja lähes missä tahansa suunnittelupalaverissa. Eli pysäytetään vastaväitteet auktoriteettiperusteella, trollilla tai vaikkapa suosioon vetoamisella. Ja jos muu ei toimi, niin viimeinen vaihe on käyttää suoraa henkilöhyökkäystä apuna.

Viestien katoaminen

Toinen klassinen tapa verkkokeskustelussa on sotkea sen sisältöä muokkaamalla tai poistamalla viestejä. Eli mikäli omiin argumentteihin puututaan siten, että niitä kumotaan, niin yksinkertainen tapa on poistaa oma kommentti keskustelusta. Eli mitä ei näe, niin sitä ei ole sanottu.

Varsinkin asiapitoisissa verkkokeskusteluissa tämä on epämiellyttävä tapa toimia, sillä silloin keskustelu menettää sisältöään. Ja osa vastauksista ja väitteistä jää roikkumaan ilmaan ilman mitään kiinnepistettä.

Onneksi nykyaikana kuitenkin lähes kaikesta jää jälki ja tarvittaessa alkuperäistä ja poistettua viestiä voi aina käyttää referenssinä. Eli käytännössä kesksteluiden sisältöä voidaan referoida muutenkin kuin pelkän keskusteluketjun sisällön perusteella.

Keskustele oppiaksesi

Jos keskustelet vai puolustaaksesi omia asemiasi, niin olet pitkän päälle heikoilla. Ennemmin tai myöhemmin mielipiteesi kaadetaan ja jäät tappiolle keskustelussa. Sen sijaan voit aina opetella toimimaan keskusteluissa uudella tavalla eli käyttää niitä oppimiskokemuksina. Maistele toisen ajatuksia se viisi minuuttia, etsi kunnon argumentteja puolustamaan omia ajatuksisi, tee kompromissejä ja opettele.

Tai tee niinkuin Richard Bach sanoo kirjassaan Illuusio: Vastahakoisen Messiaan seikkailut eli opettele ajattelemaan asioita toisen silmin. Eli se totuus minkä itse näet ei ole koko totus, kaikki eivät tahdo samoja asioita kuin sinä. Eli jotta kohtelee toista tasa-arvoisesti, niin pitää ymmärtää miten hän haluaa itseään kohdeltavan.

Väittely on loppujen lopuksi helppoa:

• Opettele tuntemaan asiasi
• Käytä hyviä perusteluita
• Seiso sanojesi takana
• Ja tarvittaessa myönnä, että toisellakin on hyviä ajatuksia.

Kuhan pohdin, Kari…

 

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta
(TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.
www.karivahtolammi.com