Istuin perjantaina kirjaston hiljaisessa työskentelytilassa nelisen tuntia. Sai todellakin työskennellä häiriöttä, kun salissa oli hiljaista, kuin huopatossutehtaalla. Eräässä vaiheessa kuitenkin syntyi häiriötä nimittäin harmaapäinen eläkeikää lähestyvä kirjastotäti päätti käyttää auktoriteettiasemaa todella fiksusti.

Tästä osansa sai kaksi n. 25 vuotiasta opiskelijaa (naapurintyttö-look), jotka työskentelivät vierekkäin. Työntekijä moitti ”tyttöjen” käytöstä inhottavalla äänensävyllä:

”Täällä ei saa keskustella ollenkaan. Eikä myöskään eväitä saa syödä.” Tämä oli siis ainoa häiriö koko session aikana, kun olin paikalla.

Toisaalta olisi tehnyt mieli puuttua peliin, mutta jätin tällä kertaa avaamatta sanaisen arkkuni. Näin säännöt syrjäyttävät ajattelun! Kirjasto on asiakkaita varten, ei kirjastotätejä. Jos istumme hiljaisessa salissa siten, että kukaan ei häiriinny toisten mahdollisista keskusteluista, joita minä en hiljaisessa salissa kuullut 7 metrin etäisyydeltä rehellisyyden nimissä ollenkaan. Todennäköisesti saarnan perusteella he ovat keskustelleet (kuiskailleet 20 desibelin voimalla), mutta todellakaan kukaan ei häiriintynyt.

Tällaisissa tilanteissa tarvitaan sitä paljon puhuttua maalaisjärkeä ja tilannetajua. Toisekseen asiat voi sanoa monella tavalla. Äänensävy ja asenne työntekijällä ei ollut laisinkaan rakentava. Muistan yläasteelta tarinan, kun eräs kokenut opettaja oli mennyt poikien tupakkapaikalle ja sanonut:

”Äkkiä tupakat pois, muita opettajia on tulossa.” vienon hymyn ja siis huumorin kera. Ja sanoma upposi!

Otetaanpa vielä pöydälle tuo, ketä varten kirjasto on. Asiakkaita! Jos kukaan asiakas ei häiriinny, missä ongelma on? Sääntöjen orjallisessa noudattamisessa?! Jos huomauttaa pitää, tuossakin tilanteessa olisi voinut aivan hyvin sanoa tuon yläasteen opettajan asenteella hymyn kera tekemättä hommasta isoa numeroa, että koko sali kuulee.

”Hei, tiedättehän, että täällä ei saisi keskustella ollenkaan, että kaikille voidaan taata työrauha, vaikka teidän supina tuskin muita häiritseekään. Jos teillä kuitenkin on tarve kommunikoida niin meillä on tuolla ala-/yläkerrassa sellainen tila, jossa monet tekevät ryhmätöitä ym. Eväiden syöminen on itse asiassa rajoitettu meillä tuonne tilaan x, jotteivat eväiden hajut leijaile työskentelytiloissa. Joillakin saattaa olla myös voimakkaita allergioita.”

Valitettavasti säännöt syrjäyttävät ajattelun, tilannetajun ja maalaisjärjen. Pätemisen tarve voi myös iskeä helpommin, jos ajattelu on mustavalkoista.

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi