Vanhan englannin sana "sell" on tiettävästi tarkoittanut antamista tai auttamista ja siihen liittyvää merkitystä. Nyt se tarkoittaa jopa pettämistä (rahasta). Suomessa asia on muuttunut vielä selvemmin – vai onko kyse siitä, että muutos on tapahtunut meillä nopeammin?Suomalaiselle myyminen ja myynti – ainakin myyjä tai myyminen ammattina ja tehtävänä – tuo mielikuvia, joissa myyjä tyrkyttää, manipuloi, huijaa tai on jotenkin muuten hyvin vieras normaalin elämän toimintaan. Myyminen ei siis suomalaisten mielestä ole ainakaan luonnollista.

Mitä oikein on tapahtunut, mistä on kysymys?
Onko suomalaisten enemmistö sitä mieltä, että toiseen ihmiseen ei saa vaikuttaa ilman, että siitä tulee negatiivinen mielikuva, käsitys tai ainakin tunne?

Kaupan saaminen edellyttää, että syntyy sopimus myyjän ja ostajan välillä. Sopimusta ei voi syntyä ilman kahta ihmistä, jotka sopivat yhdessä jostakin. Ja käytännössä myymisessä on aina tapahtunut toiseen ihmiseen vaikuttamista. Vaikkei tunnistettavasti syntyisikään mitään vaikutusta, niin vaikutus se sekin on.

Miksi sitten vierastamme vaikuttamista lajissa, jossa se näkyy selvemmin ulospäin?
Vaikka ihmiset, myös suomalaiset ihmiset, pitävät roolituksesta, jossa myyjä esittää loistavasti oman teatterinsa, niin samalla useimmat ajattelevat, että minä en ainakaan ryhdy tuohon.

Enemmän peliin! Kun näkee jonkun hallitsevan tietyn taidon, se on silloin myös opittavissa. ”Ei sovi minulle”, ”en minä opi” ovat vain tekosyitä pelolle, ettei tulekaan hallitsemaan uutta asiaa. Vasta kun tästä pelosta on päästy, syntyy mahdollisuus hallita asiaa. Ei taidon oppiminen niin vaikeaa ole. Asennemuutos on huomattavasti vaikeampaa.

Ylitettävänä on kynnys, joka on todellisuudessa hyvin pieni. Tuo kynnys on kuitenkin ratkaiseva. Kaikki ovat tässä elämässä kuitenkin lukemattomia kertoja ostajana ja myyjänä.
Katsotaan asiaa uudesta näkökulmasta.

Pauli Vuorio