Yritysten viestintä kannattaa suunnitella pahan päivän varalle

Yritysten kannattaa miettiä viestintäänsä sen varalta, että sattuu pahin mahdollinen ongelma, vaikkei sellaista koskaan tulisi eteen. Ikävässä tilanteessa pitäisi muistaa aina ajatella viestintää. Se on toimitusjohtajan tehtävä. Hänellä on silloin muutakin miettimistä, joten etukäteen olisi huolehdittava siitä, että joku nimetty henkilö vastaa tiedotuksesta.

Yrityksen päätöksenteossa pitäisi aina olla mukana myös viestintänäkökulma, opasti Kauppalehden eläkkeellä oleva päätoimittaja Lauri Helve Mikkelissä aiheesta järjestetyssä tilaisuudessa. Häntä pidetään yhtenä Suomen talousjournalismin edelläkävijöistä.

Esimerkiksi Nokian kaupunkia kohdannut vesiongelma tai lentokoneiden toistuvat pitkät myöhästelyt ovat hänen mukaansa osoittaneet, että tietoa kaivattaisiin nopeasti. Jos sitä pantataan, ehtii tapahtua vahinkoa yrityskuvalle.

Aina ei onnistuta, vaikka asialla olisi kovapalkkaisia ammattilaisia. Energiayhtiö Fortumin maine optiokohuineen on huono, vaikka se varmasti yrittää tiedottaa tehokkaasti. Samoin kansallisylpeys Nokia kompuroi menneinä kuukausina Saksassa. Yleisesti tulkittiin, että tiedotus meni pieleen, Helve muistutti.

Katastrofitilannetta voi hänen mukaansa pehmentää monella tapaa. Voidaan kertoa julkisuuteen mahdollisimman paljon ongelmista ja minimoida vahingot. Helve kutsui tilannetta yhdeksän päivän ilmiöksi: reilun viikon päästä viimeinenkin viikkolehti on ilmestynyt ja julkinen kuohunta on siirtynyt muihin aiheisiin. Työrauha palautuu.

Julkisuus kiinnostuu, kun täydelliseen tulee särö. Tavallinen vesivuoto ydinvoimalassa käy uutisaiheeksi kiinnostavan ympäristön takia. Tilanne täytyy selittää asiallisesti, jotta vääriltä mielikuvilta vältytään.

Syntipukkimenetelmä on yksi tapa reagoida. Kun avoimesti myönnetään virhe ja vastuullinen astuu esiin, tilanteesta selvitään. Isotkin asiat voidaan myös vuotaa hallitusti luottotoimittajalle. Muut tiedotusvälineet eivät enää innostu niistä kovinkaan paljon.

Yritysjohtajien tiedotusvälineille antamat haastattelut ovat aina tärkeitä ja niihin on valmistauduttava. Omia sidosryhmiä ajatellen on mietittävä, mikä on keskeinen viesti ja onko se ok. Kukaan muu ei silti lue haastatteluja samalla tavalla suurennuslasin kanssa kuin haastateltu itse, Helve muistutti.

Toimittajien tärkein työ on kaivaa byrokratian kätköistä tekeillä olevia hankkeita julkiseen keskusteluun. Monia asioita halutaan kypsytellä valmiiksi, mutta median tehtävä on mahdollisimman aikainen julkistaminen. Näin se hoitaa vahtikoiran rooliaan ja on demokratian asialla, Helve totesi.

Tiedotusvälineitä kutsutaan neljänneksi valtiomahdiksi. Helve katsoo, että viime vuosikymmeninä on mukaan tullut muitakin vahvoja tekijöitä.

Markkinoiden merkitys on hänen mukaansa noussut politiikan rinnalle ja ohikin. Ay-liike on myös ottanut ja saanut vahvan aseman. Kolmas vahva vallankäyttäjä on kansalaisliikkeiden kirjava joukko. Erityisesti ympäristöasioissa niillä on paljon sananvaltaa.

Lehti nostaa asiat keskusteluun

Samassa Liikesivistysrahaston järjestämässä talouselämän ja median suhteita pohtineessa tilaisuudessa Länsi-Savon päätoimittaja Tapio Honkamaa käsitteli maakuntalehden roolia alueensa kehittäjänä. Hänen mielestään perusasioita ovat ammattitaitoinen toiminta ja kunnossa oleva talous, jotta voitaisiin ylipäätään vaikuttaa toimintaympäristöön.

Lehti on liikeyrityksenä omaperäinen. Se tekee kriittisiä juttuja alueeltaan ja sekaantuu joka asiaan. Samaan aikaan tehdään ilmoituskauppaa, jonka varassa talous pyörii.

Lehti pyrkii hoitamaan työnsä mahdollisimman hyvin eli uutisoi ja tuo julki keskustelun avauksia. Se myös luo uskoa alueen mahdollisuuksiin esimerkiksi kertomalla täkäläisistä menestyjistä. Se voi myös tehdä itse konkreettisia tekoja. Tärkein niistä on kuitenkin hyvin hoidettu liiketoiminta ja sen tuomat työpaikat.

Lehti voi osaltaan edistää monia asioita, mutta realismi on pidettävä mielessä. On pyrittävä löytämään luontaisia edellytyksiä maakunnan kehittämiselle ja näkemään hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, Honkamaa aprikoi.

Lehdenteon ammattitaitoa on hänen mukaansa sekin, että pysytään kärryillä ympäröivän maailman muutoksessa. Nyt askarruttavat pitkälti verkkomaailman haasteet ja mahdollisuudet. Paperilehti toki pysyy, vaikka pientä pohjan rapautumista on jo havaittavissa.

Sanomalehteä tarvitaan edelleen myös valistajana, vaikka se tuntuisi vanhanaikaiselta. Myös talouden alueelta voidaan tarjota paljon tietoa, jota lukijat tarvitsevat.

Teksti ja kuva: Kauko Hirvonen