Suomen Pukutehdas elää sinivalkoisen sydämen uskosta

Jos hämeenlinnalainen Suomen pukutehdas osaisi laulaa, se laulaisi nyt varmasti naisesta nimeltä Jaana Paavilainen. Naisesta, jolla on sinivalkoinen sydän, ja jonka tahto pelastaa pala suomalaista perinnettä teki sen jälleen eläväksi. Naisesta, joka uskoi, että on jotain rahaakin arvokkaampaa, eikä sen voi antaa painua unholaan.

Tämä tarina tuo tuoksuja menneisyydestä: ajasta, jonka tunnistamme mustavalkoisista kuvista, kaupungin mukulakivikaduilla kopisevista kengistä, lavatansseista ja hevosista peltotöissä. Tähän maailmanaikaan kadunkulkijat vaatetti Valtion Pukutehdas. Sen puvut lämmittivät Suomen armeijaa, kestivät käytössä ja istuivat hyvin. Suomalainen pukeutui suomalaiseen, ja kun rouva tarttui miestään käsipuolesta ja lastaan kädestä, Pukutehdas kosketti kaikkia.

Sitten saapui 2000-luku ja tuotantoa alettiin siirtää ulkomaille. Valtion Pukutehdas teki tappiota ja lopulta vuonna 2003 eduskunnassa päätettiin ajaa tehtaan tuotanto alas. Omistus siirtyi Hämeenlinnan kaupungille, joka totesi vuonna 2007 saman: tuotanto ei kannata.

Pala suomalaista historiaa oli jo valmis kuopattavaksi, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Jotain sinivalkoista läikähti hämeenlinnalaisen yrittäjän, Jaana Paavilaisen sydämessä.

"Minä ostan sen!"

- Kaikki alkoi siitä, kun luin Hämeen Sanomien nettilehdestä, että koko Valtion Pukutehtaan henkilökunta irtisanotaan. Tehtaan ainutlaatuinen historia myytäisiin Venäjälle. En voinut hyväksyä sitä, näin arvokas asia ei saanut hävitä! Koin, että tuotanto tulee säilyttää Suomessa, Jaana Paavilainen kertoo.

- Kun kukaan ei uskaltanut tarttua haasteeseen, minä halusin toimia. Halusin luoda uskoa, että omalla tuotannolla ja perinteillä on myös tulevaisuus.

Niinpä Paavilainen soitti saman tien kaupunginjohdolle, kielsi heitä siirtämästä toimintaa ja lupasi ostaa tehtaan. Maaliskuussa 2007 hän lunasti vuonna 1922 perustetun Valtion Pukutehtaan liiketoiminnan – siihen liittyvät koneet, kaavat ja jäljelle jääneen henkilöstön – ilman päivänkään kokemusta tekstiilialalta.

Hyppyä tuntemattomaan helpotti Paavilaisen yrittäjätausta.

- Moni on kysynyt minulta, että tiesitkö, millaisen riskin otit. Vastaan heille, että yritystoimintaan liittyy aina riski. Riski täytyy tasapainottaa jollain, ja se on usko asiaan. Mitä suurempi usko on, sitä pienempi on riski. Halusin sijoittaa tähän liiketoimintaan, enkä ole päivääkään sitä katunut. Tämä on parasta, mitä olen yrittäjänä tehnyt, Paavilainen tunnustaa.

Omaa jalansijaa etsimässä

Alussa Jaana Paavilainen oli yksin missionsa kanssa.

- Kukaan ei uskonut tähän. Minulle sanottiin, että ei tämä voi kantaa, alalla ei ole tulevaisuutta. Aloittaessani liiketoiminta oli ollut rankasti tappiollista.

Ne olivat lähtökohdat, mutta Paavilainen oli päättänyt ottaa haasteen vastaan.

- Alun perin syy oli täysin ideologinen: Suomessa valmistettuja tuotteita tarvitaan. Kiinailmiötä vastaan voi taistella. Kaiken ei tarvitse olla halpaa, vaan voimme tehdä jotain laadukasta ja kulutusta kestävää, Paavilainen sanoo.

Hän ei myöskään voinut antaa Suomen Pukutehtaan kantaman ammattitaidon hävitä - ja niin alkoi uudistustyö. Reseptiksi otettiin toiminnan järkeistäminen ja kulujen kontrollointi.

Olemme tinkineet kaikesta muusta paitsi laadusta. Menemme eteenpäin mahdollisimman pienillä kuluilla, teemme askel kerrallaan järkeviä investointeja. Tarpeetonta varastoa tai valmistusta ei ole, vaan kasvamme tuloksen varassa. Uskomme, että pieni voi olla kaunista, jos yritykselle on oma jalansija maailmassa, Paavilainen linjaa.

Ja tehdas palkitsi pelastajansa: ensimmäinen tilikausi toi plusmerkkisen tuloksen.

Isoisän mantteli

Yksi Suomen Pukutehtaan vahvuuksista on vanhan ja uuden toimiva sekoitus. Jaana Paavilaisen johdolla historiallisista, vanhoista kaavoista rakennettiin uusi mallisto. Tuoteperheen pohjaksi tullaan ottamaan myös aidot, vanhat kankaat. Valintojen tavoitteena on osoittaa, että perinteet ovat tärkeitä ja aidoilla asioilla on merkitystä.

- Ajatus, että voimme tuoda isoisiemme käyttämiä vaatteita – vanhojen kaavojen kautta – tämän päivän nuorille, antaa minulle uskoa huomiseen. Sitä me kaipaamme: jatkuvuutta, tarinoita menneestä tähän päivään. Haluan, että se arvomaailma, mille yritys on perustettu, siirtyy tässä levottomassa yhteiskunnassa tuleville sukupolville, Paavilainen kertoo.

- Teemme jokaisen tuotteen Suomessa; käsityönä, laadulla ja kulutusta kestäväksi. Uskon, että mitä enemmän tästä puhuisimme, sitä suurempi olisi asiakkaiden valinta suomalaisten tuotteiden – ja samalla oikeiden, aitojen asioiden puolesta.

Niistä nousee myös suomalaisen yrittäjyyden arvostus.

Haluamme tehdä tuotteita, joilla on merkitystä ja arvoa. Esimerkiksi meidän manttelimme on perintökalleus tuleville sukupolville. Kun sen laittaa päälle, tietää, että kantaa jotain erityistä. Kyse on arvoista. Suomalaisen tuotannon ja perinteiden ylläpitäminen voi myös olla tärkeää yritykselle, ei vain raha.

Mestarit ja kisällit

- Nyt vastaanotto on aivan toisenlaista, saan positiivista palautetta miltei päivittäin. Tieto siitä, että työtämme arvostetaan, vahvistaa toimintaamme, Paavilainen iloitsee.

- Aloitimme kolmella tekijällä ja pienissä tiloissa. Nyt olen juuri rekrytoinut lisää ompelijoita: meitä on kohta kahdeksan ompelijaa ja kaksi muuta tekijää. Menestyksemme piileekin myös sitoutuneissa työntekijöissä. Käytössämme on mestari-kisälli-oppiminen, jossa tieto perinteen ja laadun säilymiseksi siirtyy eteenpäin.

Olemme omalla sarallamme edelläkävijöitä. Teemme työtä sen eteen, että suomalainen tekstiiliteollisuus säilyy.

Niinpä liki satavuotiaan tehtaan laulu Paavilaisesta ja hänen sinivalkoisesta sydämestään on laulu uskosta ja rohkeudesta.

- Näen, että oma työni on vakiintumassa, ja uskon, että se kantaa. Olen päättänyt onnistua siinä, mikä oli mahdotonta. Teen työtä aitojen, tärkeiden asioiden puolesta, koska vain se on arvokasta.

Teksti: Minna Lehrbäck
Kuvat: Pasi Nuutinen